Tämäkin postaus menee tuonne lastenkasvatus-osastoon (josta minulla ei saisi vielä tässä vaiheessa olla oikein mitään mielipidettä, koska en vaan voi tietää kun niitä lapsia ei vielä ole), mutta pakko vähän avautua.
Elämään kuuluu sillointällöin myös erilaisia juhlia. On ristiäisiä, hautajaisia, rippijuhlia, ylioppilasjuhlia, häitä ja äidin veljen vaimon 50-vuotisjuhlia. Hyvin usein niissä juhlissa on myös lapsia.
Ehkä olen jotenkin harvinaisen niuho, mutta minun lapseni todellakin on nätisti puettuna, hiukset kammattuna ja kasvot puhtaina myös juhlissa. Aion opettaa lapselle pienestä pitäen, miten kirkossa ja juhlissa käyttäydytään silloin, kun joku muu puhuu. En tosiaan haluaisi olla se äiti, jonka lapsella on sukulaisen häissä kolme päivää sitten tehdyt ja erittäin löystyneet ranskanletit päässä, kulahtaneet lappuhaalarit ja suklaata suupielissä.
En tarkoita, että ompelisin poikalapselle minikokoisen tumman puvun tai että tyttärelläni olisi yllään silkkimekko, jota ei saa pestä pesukoneessa. En. Tarkoitan, että minun lapseni kasvot ovat puhtaat, vaatteet ovat siistit ja puhtaat ja hiukset ovat nätisti kammatut. Sen juhlien virallisen osuuden jälkeen on ihan sama, jos vähän mekko rypistyy tai hiukset menevät takkuun leikkiessä, mutta sitä ei saa tapahtua silloin, kun hääpari seisoo alttarilla ja pappi kysyy että tahdotko.
Niin, ja minun lapseni ei ole se, joka saa itkupotkuraivarit kesken hautajaisten yksinlaulun. Ja jos saakin, niin minä en ole se äiti, joka ei tajua poistua kappelista vaan kuiskii hiljaa lapselle että koitapa nyt olla ihmisiksi tai pahimmassa tapauksessa kuiskaa sille lapsen isälle että tee jotakin.
Ei se nyt voi olla niin uskomattoman vaikeaa pukea lapselle hautajaisiin mustia housuja ja mustaa paitaa sen kirkkaanoranssin lappuhaalarin sijaan. Eikä se nyt voi olla niin uskomattoman vaikeaa opettaa lapselle, että kirkossa on tapana istua hiljaa paikoillaan.
PS, sinä, joka nyt palat halusta kirjoittaa että "sittenpähän näet kun sinulla on lapsia, ei meilläkään onnistunut", kirjoitathan myös, miksi se homma ei toiminutkaan. Eikö se toiminut siksi, että lapsi vain yksinkertaisesti on vilkas vai olisiko syy voinut olla esim. siinä, ettei lapsen kanssa oltu ikinä puhuttu - saati harjoiteltu - miten kirkossa käyttäydytään?
Kuinka onnistuitkaan kirjoittamaan juuri siitä, mistä olen itse tässä vouhkannut! :D
VastaaPoistaJuhlapukeutuminen on kunnianosoitus juhlan järjestäjää kohtaan ja koske myös lapsia. Valitettavasti se ei tunnu olevan ongelma vain pienten lasten kohdalla: kyllä hävettää niiden puolesta, jotka antavat jo teini-ikää hipovien ja vanhempien lastensa tulla farkuissa häihin/hautajaisiin/muuhun suureen juhlaan. Lasten juhlavaatteet eivät ole niin kalliita, etteikö niitä voisi jälkikasvulleen hommata -ei niiden tarvitse olla mitään merkkituotteita, jäävät pieniksi kuitenkin pian- etenkin kun monilla lapsilla tuntuu olevan enemmän vaatteita, mitä ehtivät käyttää. Fiksun, tilnateeseen sopivan pukeutumisen pitäisi kuulua peruskäytöstapoihin, joita ei ole koskaan liian varhaista aryhtyä opettamaan.
Niinpä, on ihan järkyttävää katsottavaa kun vanhemmat ei yhtään välitä lapsen pukeutumisesta isommissa juhlissa! Esim. nuorella pojalla suorat housut ja kauluspaita on ihan ok - ei sitä mustaa pukua välttämättä tarvitse olla - mutta farkut ei ole ikinä ok isommissa juhlissa. Samoin on aika kamalaa katsoa joskus kun teinitytöillä on kesähäissä, joissa vihitään kirkossa, paljaat olkapäät ja hyvä ettei tissitkin, ja tietenkin lyhyempi helma kuin keskivertohipstereissä. Ei voi käsittää.
VastaaPoistaKiitos kommentistasi :)
Mielenkiintoista... Kerrothan sitten lapsen synnyttyä, miten helppoa kaikki on. Teidän lapsenne on tietysti lapsista helpoin eikä teitä koskaan väsytä, joten aina vaan riittää voimia toisten vanhempien arvosteluun sieltä omien kulta-aitojen toiselta puolen ;)
VastaaPoista"- -ettei lapsen kanssa oltu ikinä puhuttu - saati harjoiteltu - miten kirkossa käyttäydytään?"
Minkä ikäistä lasta tässä tarkoitat? Alle 3-vuotiaat on aika puupäitä, harva sen ikäinen oikeasti sisäistää miten kirkossa "kuuluu" käyttäytyä. Vanhemman pitää olla koko ajan kannoilla kulkemassa ja jäkättämässä ties monettako sadatta kertaa: "Ethän sitten timotiinuli vaan huuda... shhhhhhhh!" eikä lapsi siltikään tajua tai uskoa yhtään mitään. Lapset ON lapsia.
Kaputsa
No siis tottakai meidän lapsi on kaikkein helpoin ja kiltein :D Mitäs oikein kuvittelit? (Huomaa huumori.)
VastaaPoistaLapset on lapsia, kyllä. Lapsista usein lähtee sitä ääntä, kyllä. Lapsista kuulukin lähteä ääntä ja lapset tykkäävät juosta, kyllä. Lapsilla on oikeus kiljua, huutaa ja juosta pitkin kirkon käytäviä kesken hääseremonian, ei.
Alle 3-vuotias voi varmasti olla tosi itsepäinen. 5-vuotiaskin voi olla itsepäinen. Se ei silti tarkoita suoraan sitä, että lapsi ei vaan opi eikä tajua, milloin pitää istua nätisti. Jännästi tunnen ja tiedän montakin perhettä, joissa ihan pikkulapsetkin malttavat istua paikoillaan kirkossa ja muissa virallisemmissa/arvokkaammissa tilaisuuksissa. Jännästi minä itse sekä kaksi nuorempaa siskoani ollaan aina osattu istua paikoillaan niin hautajaisissa kuin häissäkin. Osa lahjoo, osa kiristää - keinot on vapaat. Järkevämpää ja kohteliaampaa minusta on tuoda pienelle lapselle jokin oma kiinnostava lelu tai kirja mukaan kirkkoon ja lahjoa vielä sitten jollain yllärillä kuin antaa sen lapsen juosta kesken vihkipuheen pitkin käytävää.
Eihän aina kaikki mene niinkuin haluaa, tietenkään. Joskus se lapsi vain saa hirveät itkupotkuraivarit tai villikohtauksen kesken hautajaisten. Silloin ei kuitenkaan tarvitse jäädä häiritsemään muita vaan voi poistua eteiseen tai ulos siksi aikaa, että lapsi rauhoittuu. :)