Lähdin kauppaan, rahaa meni ja mitään en itelle ostanut

Me emme ole ostaneet vauvalle vielä yhtään mitään. Tänään raskausviikkoja on 19+3 (ja ei, en todellakaan muista ulkoa vaan käytän aina Vau.fi-laskuria tai sitten lasken itse) eli on hyvinkin todennäköistä että vauva on tasan saman ajan kuluttua jo maailmassa. Aika on mennyt kuin huomaamatta enkä usko, että tämä tahti tästä ainakaan hidastuu (muistuttakaa mua tästä kun raskausviikkoja on 38+ ja mulla ahdistaa ihan tosissaan jo). Ja meidän vauvalle ei ole mitään. Ei kun hups, huijasin. On sille verhot, jotka löytyivät edesmenneen anopin kangas- ja verhokätköistä. Jes.

Minua ahdistaa, kun ihmiset kyselevät että jokos olette miettineet millaisen sängyn ostatte ja mites toi vauvanhuoneen sisustus, oletteko ajatelleet? Ja joko olet alkanut kutomaan pieniä vauvansukkia, sehän syntyy talvea vasten ja tarvitsee niitä! Ja vaunut, hei vaunut, millaiset renkaat te tarvitsette, tai kopan, ja mistä kuosista sä tykkäisit? Kai te olette edes katselleet?

No ei, me ei olla uhrattu ajatustakaan vauvanhuoneen sisustukselle. Enkä minä osaa kutoa. Eikä sänkyäkään olla sen kummemmin mietitty, oikeastaan vain sen verran, että vauvalle hommataan ihan oma sänky ja se saa nukkua siinä ihan alusta asti mahdollisimman paljon. Ja sen verran että se sopii kyllä tuohon meidän makkariin ekaksi puoleksi vuodeksi, tai mistä minä tiedän kauanko vauva nukkuu vanhempien huoneessa?

Ja ne vaunut, voi apua. Otin kaupungissa käydessäni mukaan jostain vauva-asialiikkeestä Brion vaunuesitteen ja minä en kertakaikkiaan tajua, mitä eroa niillä voi olla (paitsi hinta). Huipuinta minusta on se, että ne vaunujen "tuoteselosteet", tai siis ne kuitenkin, näyttävät suunnilleen joiltain autojen tai mopojen vastaavilta iskunvaimentineen ja ilmanpaineineen ja lisävarustelistoineen. Huoh. Minä tiedän vain, että vaunuilla pitää päästä liikkumaan muuallakin kuin tasaisella asfaltilla ja että jos ne sais jotenkin läjään niin hyvä. Ja eikös sellaiset vaunut, jotka täyttävät tämän minun huikean vaatimuslistani, olekin niitä kaikkein kalleimpia. Miksi hitossa?! Mulle on aivan yks ja sama, saako sen kopan irti siitä vai ei ja saako sinne alle tavaraa vai ei ja saako niihin näppärästi kiinni hoitolaukkua vai ei ja kaikkein vähiten minua kiinnostaa joku uniikkidesign-kuosi. Ja sitten minä saan maksaa niistä kaikkein kalleimmista vaunuista, reilua.

Kuten jo sanoinkin, kävin taannoin parissakin vauva-asialiikkeessä. Molempien näyteikkunoissa oli myös äitivaatteita, ja kävelinkin lähinnä niiden perässä liikkeisiin - vain huomatakseni, että tuo suuri äitiosasto kattoi toisessa kaksi ja toisessa kolme rekkiä ja ne vaatteet olivat... rumia. Loppukauppa olikin sitten omistettu toinen toistaan pienemmille vaatteille ja kuville, joissa supertrendikkäät vauvat ja pikkulapset poseerasivat hurmaavasti kameroille.

Minua se asettelu ahdisti. Se kertoi jotenkin kierosti ja samalla hyvin suoraan, että äidit eivät shoppaile itselleen vaan vauvalle. Omat tarpeet on siirrettävä jonnekin hyvin kauas taka-alalle ja shoppailureissuilla pääprioriteetti on vauva ja vauvan uudet vaatteet - joita se vauva tarvitsee yhtä paljon kuin äitikin niitä uusia vaatteita. Paitsi että se vauva ei tod. näk. saa niistä uusista vaatteista läheskään yhtä paljon mielihyvää kuin nuori nainen omistaan. Mielikuvaa vahvisti äidit, joita näin ostoskeskuksessa: viiden-kymmenen sentin juurikasvut, kulahtaneet farkut/parhaissa tapauksissa kollarit, telttamallin paidat, meikittömät kasvot ja lenkkarit/crocsit kertoivat karua kieltään siitä, että äiti ei tuhlaa aikaa eikä rahaa itsensä hoitamiseen.

Minä ymmärrän, ettei joka aamu varmasti ole energiaa meikata tai valita niitä edustavia vaatteita. Tai ettei jokaiselle kauppareissulle edes kiinnosta miettiä mitä päällensä laittaa, puhumattakaan meikkaamisesta. Mutta minulla on kyllä se kuuluisa joku raja, myös silloin, kun minulla on vauva.